perjantai 8. heinäkuuta 2016

Sadepäivän löpinöitä

Suomen kesä, jihaa!

Aurinkoa ei ole taas päiviin näkynyt ja ilma on aamusta iltaan tasaisen harmaa.
Olokin on aamusta iltaa nuutunut ja vaikka energiaa riittää, kiitos ruokavaliomuutoksen tuntuu, että voisin painua talviunille jo nyt.

Asiaa ei auta yhtään, että 1,5v taapero ja esiteini kiukkuaa tekemisen puutetta.

Tämän aamun piristys oli vaa`alla käynti, himpun alle -6kg on nyt painoa tippunut ja lähestulkoon pelkällä ruokavaliomuutoksella.

Loppuviikosta sovitaankin sitten uus treeniohjelma ja ilmeisesti kiristellään myös vähän ruokavaliotakin.

Nyt se rääkki siis ihan oikeasti alkaa.

Ja ei, en odota sitä innolla vaan kauhusta jäykkänä.

Vaikka heinäkuussa mennään mun ajatukset juoksee jo syksyssä.

Syksyllä mun oli tarkoitus lähteä heittämään lähihoitajan keikkaa mutta miehen työn tulevaisuus on tällä hetkellä niin musta aukko, että munkin suunnitelmat on pelkkä suuri kysymysmerkki.

Ajatuksia ja ideoita on vaikka kuinka mutta nyt täytyisi vaan saada itsestä irti niin paljon , että niistä tulisi ihan konkreettisia asioita.

Toisaalta se lepo ja rentoutuminen ois kyllä ehkä etusijalla, eikä pää kolmantena jalkana tohottaminen ympäriinsä.

Ehkäpä sitä tänä viikonloppuna voiskin repästä ja tehdä jotain kivaa ihan itseä ajatellen.

Tai sitten ei.


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lentäen liidellen

Puuh.
Nyt jos ottaisin hetken vain itselleni ja kirjaisin pitkästä aikaa blogiin ajatuksia sekä viimeaikaisia tapahtumia.

Koko kesä on mennyt hulinalla ja etenkin tähän viimeiseen 2 viikkoon mahtuu niin paljon upeita kohtaamisia ja tapahtumia etten edes tiedä mistä aloittaisin.


Ehkä isoin juttu mitä omassa henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut on ihanan ystäväni live kohtaaminen ihan ensimmäistä kertaa.

Ihana Mia tuli kuvaamaan Kirppua ja samalla pääsin mäkin kuvattavaksi.

3 vuotta ollaan kirjoiteltu netin ja puhelimien kautta toisillemme ilot ja surut ja, kun kohdattiin oli kuin oltaisiin tunnettu aina.

En muista, että kenenkään kanssa olisi heti alusta alkaen ollut niin hyvä ja luonteva olla.

Ja se mahtava ammattitaito millä Mia Kirppua ja mua kuvas, wou!!

Mä jolle alastomuus on ollut aina vaikea asia pystyin luontevasti olemaan kuvattavana saunassa!!
  
Okei, vähän jännitti mutta hyvin vähän.

Vuorokausi meni ihan liian nopeasti ja kun Mia lähti kohti kotia mä jäin potemaan kamalaa ikävää.

Nyt mä odottelen into pinkeenä millasia kuvista ihan oikeesti tuli.

Mias`s Vision

Loppuviikosta käytiin sitten Varissaaressa koko perhe ja Kirppu sekä isäntä osallistuivat imurinheiton SM-kisoihin, ihan ensimmäisiin ikinä maailmassa.
Kirppu osallistui kisaan myös nuorimpana ja tietysti söpöinpänä.

Ja kumpikin sijoittuivat omissa sarjoissaan pronssille ja voittivat upeat palkinnot itselleen.
Isäntä pokaalin ja uuden imurin ja Kirppu hienon mitallin sekä kuulokkeet.


Omia mukavuusrajoja on tullut tämän kesän aikana rikottua ihan jatkuvasti:  oon tehnyt live lähetyksiä facessa, ajanut yksin autolla pitkiä matkoja, valokuvaukset alasti jne jne.

Aivan mahtavaa!!

Toisaalta etenkin nämä viimeiset  2 viikkoa on olleet jatkuvaa lentämistä, korutöitä mikä on ollut ihan huippujuttu ja yhteistyöjuttuja työn saralla, elämäntapamuutosta sekä ihanien ihmisten kanssa kohtaamisia lähes joka päivä.

MUTTA tänään mä ekan kerran tunsin että mä tartteisin pienen hetken lepoa, ihan vaan olemista tekemättä mitään.

Oon aivan VALTAVAN kiitollinen kaikesta mahtavasta, ihanista ihmisistä mun elämässäni ja töistä mitä olen saanut tehdä ja toki toivon tätä kaikkea ihan äärettömästi lisää mun elämään.

Mutta pieni lepohetki kaiken keskellä olis kyllä just nyt luksusta.